Kansakoulusta kauppakouluun

Aino Esteri Salomaa oli Sulo Einari Salomaan sisar ja tämän sivuston tekijän isotäti. Hänestä ei tiedetty pitkään muuta kuin se, että Sulon kuolinilmoituksessa vuonna 1977 mainittiin sisar — nimeä siinä ei ole.

Nyt hänestä on kolme aikalaislähdettä, yksi hautakivi ja kaksi osumaa, joita ei voi lukea.

Kivi kertoo nimen ja päivät

Salomaan sukuhaudan muistomerkissä on neljä nimeä:

Tämä on ensimmäinen lähde, joka antaa Ainon koko nimen ja molemmat päivämäärät. Se kertoo myös, että Aino on haudattu samaan muistomerkkiin Sulon kanssa — vahva riippumaton tuki suvun tiedolle heidän läheisyydestään.

Kivi ei silti todista sukulaisuutta. Yhteinen hauta kertoo, että joku on halunnut heidät samaan kiveen; se ei kerro vanhempien nimiä. Muodollinen todiste sisaruudesta saadaan vasta kirkonkirjasta, jossa molemmilla on samat vanhemmat.

Kansakoulu 1924

Kangasalan kirkonkylän kansakoulun lukuvuosi päättyi 28.5.1924, ja päästötodistuksen sai 26 oppilasta. Luettelossa on Aino Salomaa.

Hän oli 13-vuotias. Samassa taloudessa oli tapahtunut paljon: äiti Amanda oli kuollut alle neljä kuukautta aiemmin, toukokuun kuolleiden luettelossa, ja perhe oli vielä itsellinen eli tilaton.

Kauppakoulu Tampereella

Seitsemän vuotta myöhemmin, syyskuussa 1931, Aamulehti luetteli Tampereen Kauppakoulun ensimmäiselle luokalle hyväksytyt. Listassa on „Aino Salomaa, Kangasala”. Keväällä 1933 sama lehti kertoi päättäjäisistä, ja päästötodistuksen saaneiden joukossa on jälleen sama nimi ja sama kotipaikkakunta.

Kaksi uutista muodostavat yhdessä kokonaisen opintopolun: sisäänpääsy ja valmistuminen, kaksi vuotta välissä. Se tekee tunnistuksesta huomattavasti vahvemman kuin kumpikaan osuma yksinään.

Tämä on myös se, mitä löydöistä voi sanoa. Aino sai kaupallisen koulutuksen. Ammattia tai työnantajaa se ei todista, eikä koulutuksesta pidä päätellä myöhempää työuraa. Sukunimestä ei myöskään voi päätellä siviilisäätyä: hän on voinut pysyä naimattomana, avioitua nimeään muuttamatta tai palata myöhemmin syntymänimeensä.

Vuosi 1939 sulkee oven

Tähän asti tarina on kulkenut sanomalehtien varassa. Se loppuu kuin seinään, eikä siksi että Aino olisi kadonnut.

Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä on vapaasti luettavissa vuoteen 1939 asti. Sitä uudemmat lehdet on digitoitu ja indeksoitu tekstihakuun, mutta itse sivut ovat tekijänoikeuden takia luettavissa vain vapaakappalekirjastossa tai siihen oikeuttavassa kirjastossa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että haku kertoo missä nimi esiintyy — lehti, päivämäärä, sivunumero — mutta ei sitä, mitä siinä lukee. Kolmenkymmenen vuoden ikäero kahden lähteen välillä ei siis johdu aineiston puutteesta vaan lain rajasta.

Pikonlinna: kaksi osumaa, joita ei voi lukea

Suvussa on muistitieto, että Aino olisi työskennellyt Pikonlinnassa. Laitos oli aloittanut Kangasalla vuonna 1931 nimellä Keski-Hämeen parantola; Pikonlinnan sairaalaksi se nimettiin vasta 1968.

Hakemistosta löytyi kaksi osumaa, jotka sopivat tähän muistitietoon epämukavan hyvin:

1. 12.9.1953. Kangasalan Sanomien sivulla 2 esiintyvät sekä täsmällinen nimi Aino Salomaa että sana konttorista.
2. 8.5.1954. Kangasalan Sanomien sivulla 2, jonka hakemistossa näkyvä otsikko on „Keski-Hämeen Parantola vuonna 1953”, esiintyy nimi Aino Salomaa.

Kummassakin tapauksessa nähtiin vain hakutulos. Sivun tekstiä ei saatu auki.

Ja tässä on syytä pysähtyä. Hakutulos kertoo, että kaksi sanaa ovat samalla sivulla — ei sitä, että ne olisivat samassa jutussa, saati samassa lauseessa. Sanomalehden sivulla on kymmeniä toisiinsa liittymättömiä kirjoituksia. Aino voi vuoden 1954 sivulla olla parantolan työntekijä, luottamushenkilö, potilas, lahjoittaja — tai kirjoituksessa, jolla ei ole parantolan kanssa mitään tekemistä.

Yhdistelmä on silti huomionarvoinen: kauppakoulun käynyt nainen, sana konttorista, parantolan toimintakertomus ja suvun oma muisti, kaikki samalla paikkakunnalla ja saman kahden vuoden sisällä. Pikonlinna on vahva johtolanka, ei vielä työpaikka.

Ratkaisu maksaa yhden käynnin: Kangasalan kirjaston Kangasala-kokoelmassa ovat Kangasalan Sanomien sidotut vuosikerrat vuodesta 1918. Nämä kaksi sivua voi lukea siellä paperilta.

Mikä on varmaa

• Aino Esteri Salomaa syntyi 19.3.1911 ja kuoli 11.8.1984, 73-vuotiaana.
• Hän sai päästötodistuksen Kangasalan kirkonkylän kansakoulusta keväällä 1924.
• Hänet hyväksyttiin Tampereen Kauppakouluun syksyllä 1931 ja hän valmistui sieltä keväällä 1933.
• Hänet on haudattu samaan Salomaa-muistomerkkiin Sulon kanssa.

Mikä on vielä auki

• Syntymämerkintä ja vanhempien nimet — ja siten muodollinen todiste sisaruudesta Suloon
• Ammatti ja työnantaja, erityisesti Pikonlinna-kysymys
• Mahdollinen avioliitto
• Asuinpaikat vuosien 1933 ja 1984 välillä
• Kuolinpaikka sekä hautausmaan nimi ja hautanumero

Mistä vastaus löytyy

Kolme lähdettä ratkaisisi suurimman osan avoimista kysymyksistä.

Kangasalan syntyneiden luettelo 1911. Vuosien 1907–1917 kirjaa ei ole digitoitu avoimeen verkkokäyttöön, mutta seurakunnan tai Tampereen aluekeskusrekisterin sukututkimusote antaisi vanhemmat, sisarukset ja muuttotiedot yhdellä asiakirjalla. Sama ote ratkaisisi myös Sulon vanhemmat.

Tampereen kauppaoppilaitoksen oppilaskortti 1931–1933. Oppilaitoksen arkistoa säilytetään Tampereen kaupunginarkistossa, aineistoa vuosilta 1891–2012. Oppilaskortissa saattavat yhdistyä koko nimi, syntymäaika, aikaisempi koulu, kotiosoite ja huoltajan tiedot — juuri ne, jotka nyt puuttuvat.

Kangasalan Sanomien vuosikerrat 1953–1954 paperilla. Kaksi sivua, jotka kertoisivat lopullisesti, mitä Pikonlinna-johtolangasta pitäisi ajatella.